tiistai 27. lokakuuta 2015

Dashain-festivaali


 

Nepalilaisten tärkein ja pisin festivaali Dashain on 15 päivää pitkä spektaakkeli, joka sopivasti ajoittui mun Nepalin reissuun. Hindulaista Dashaita juhlivat kaikki nepalilaiset uskonnosta riippumatta  ja koululaisilla ja työntekijöillä on lomaa.
Kaikki 15 päivää eivät kuitenkaan ole yhtä tärkeitä, vaan eri päiville on oma ohjelmansa. 

Mun Dashain käynnistyi jo lokakuun toisen viikon sunnuntaina, kun koulussa järjestettiin Dashain-program. Täällä on muuten sunnuntainakin koulua, jos en ole vielä maininnut. Kouluviikko on kuusipäiväinen ja lauantai ainut vapaapäivä, mutta erinäisiä muita vapaita on kyllä riittämiin. Odotin ohjelmaa kiinnostuneena, sillä meikä oli tapahtuman päärahoittaja. :D Sen paikan lunastin lahjoittamalla huikeat 17 euroa (=2000 rupiaa) juhlan järjestämiseen.. Ohjelman aikana sain nähdä mm. paljon nepalilaista perinteistä tanssia, kaoottisen  näytelmän josta en ymmärtänyt mitään ja nepalilaista räppiä. 



Maanataina alkoikin loma. Itse Dashain alkoi oikeasti vasta tiistaina, mutta paikallisilla tuntuu olevan kovasti epäselvyyksiä päivämäärien suhteen. Ensimmäiset yhdeksän päivää lipuivat ohi ensin häissä, sitten vatsataudissa kärvistellessä ja siitä selvittyäni lähinnä kotona kotitöissä auttaessa ja chillatessa. Joka aamu kuitenkin heräsin kotipihan pikkutemppeliltä kuuluvaan kellojen kilkatukseen ja mantran mutinaan joten paikallisille tämäkin aika oli tärkeää. 


Tähän väliin hauska sattumus kategoriassa vain nepalijutut. Autoin eräänä aamuna kotona pilkkomalla valtavan kasan chilejä. Virhe 1: unohdin  pestä kädet sen jälkeen. Virhe 2:  menin suoraan pesemään kasvojani, ja voitte arvata mitä siitä seurasi. Mitään ei nähnyt ja kirveli niin jumalattomasti. Mutta ei hätää, nepalilainen lääketiede pelastaa: öljyä napaan! Sen jälkeen kun host-äitini oli omin käsin tullut pitämään mun silmiä auki ja roiskimaan vettä niihin, host-täti käski mut makuulle ja tuli kaatamaan öljyä mun napaan. En tiedä auttoiko terapia kirvelyyn mutta ainakin piristi tunnelmaa, kun yritin pidätellä naurua nepalilaisen mummon antaessa mahahierontaa. 

                       Temppelillä. 


Yhdeksäntenä päivänä alkoi kuitenkin tapahtua; päivä on omistettu vuohien uhraamiselle. Eläinten uhraaminen ja syöminen on olennainen osa festivaalia. Lähisuku kokoontui meille mukanaan kaksi pukkia. Ennen uhraamista piti kuitenkin pyytää elikoilta siihen lupa, joka tapahtui veden roiskuttelun muodossa. Kun lupa oli saatu, lähdettiin koko porukalla temppelille. Herkkä ja tunteellinen naisväki ei kuitenkaan saanut jäädä seuraamaan teurastusta, mistä olin oikeastaan kiitollinen. 



Kotona luvassa oli kuitenkin lisää ohjelmaa, nimittäin moottoripyörille tehtävä uskonnollinen seremonia, motor-puja. Puja on kollektiivinen termi kuvaamaan hindulaisia seremonioita, joita on lukemattomia erilaisia. Turvallisen matkan takaamiseksi kaksipyöräisille uhrattiin kookospähkinöitä, kukkia ja kolikoita, ja niille laitettiin tika. Tätä ennen kuitenkin myös kookoksilta piti pyytää lupa uhraamiseen. (Tässä vaiheessa meikäläisen pokka meinasi pettää.) Kookospähkinöitä suostuteltiin ensin antamalla niillekin tika ja kukkasia. Mötikkää ravistelemalla saatiin selville oliko lupaa herunut, ja puja voitiin suorittaa loppuun. 




10. päivä on koko Dashain tärkein. Silloin aloitetaan punaisten tikojen laitto, joka jatkuu festivaalin loppuun asti. Vanhemmat sukulaiset laittavat nuoremmilleen otsaan tikan, punaisen riisistä ja värijauhosta koostuvan merkin, jonka ajatellaan tuovan suojaa ja hyvää onnea. Lisäksi hiuksiin laitetaan jamaraa eli jotakin pyhää ruohoa. Lopuksi tikan antaja vielä ojentaa rahalahjan tikan vastaanottajalle. 

 1. Läiskä otsaan. 

 2. Heinät hiuksiin. 
I
3. Massit ja niiden kiusaantunut vastaanottaja. 

  4. =happy 

Tämä kuvio toistui uudelleen ja uudelleen,  kun sukulaisia virtasi meille viiden päivän ajan. Vieraille tarjottiin myös paaljon ruokaa, ennen kaikkea vuohen lihaa ja muita osia. Mäkin "pääsin" maistamaan vaikka mitä vuohenveripalleroista munuaisiin ja kieleen. Vieraat taas toivat vastalahjoina mukanaan omenoita, banaaneja, mausteita ja suklaata. 




13. päivänä me lähdettiin itsekin sukuloimaan. Oli älyttömän hauska päivä. Pääsin taas prätkän tarakalle istumaan, mikä on (kun alun kuolemanpelosta on selvinnyt) ihan mahtavaa. Päälle sain laittaa perinteisen nepalilaisen juhla-asun jossa täkäläiseen tyyliin värejä ja kimallusta ei oltu säästelty. Käytiin Katmandun laakson reunalla maaseudun rauhallisilla kukkuloilla, laakson pohjalla riisipeltojen keskellä ja paikallisella hienostoalueella. Kun kiitää Kathmandun läpi iltaruskossa moottoripyörän perässä lehmiä ja hullua liikennettä väistellen, sitä todella tuntee elävänsä. :D Mäkin sain tikan kaikilta sukulaisilta ja paikallisittain ihan liian paljon rahaa, ja tietty paljon hyvää ruokaa. Reissun kohokohta oli kuitenkin kun rikkaitten sukulaisten luona pääsin vajoamaan isoon pehmeään sohvaan ja länsimaiseen vessaan. Takaisin kotiin palattiin öisen Katmandun läpi ohi valaistujen temppelien ja kynttiläkulkueiden. 

Nepalilainen juhla-asu, kurtha sural. Asun kruunaavat sähkönsiniset legginssit. 


       Host-sisarukset tikoissaan. 

Dashain on nyt onnellisesti saatu päätökseen, ja paluu kouluun ja töihin koittaa. Mutta jotta arki ei kävisi liian puuduttavaksi, 15 päivän päästä koittaa seuraava viikon mittainen festivaali, Tihar. Lisäksi host-iskältä tiedustellessani, että huomennako se koulu alkaa, hän vastasi: "Joo. (hiljaisuus) Mutta lapset tuskin tulee." Ja näinhän siinä kävi, oppilaita ei näkynyt joten loma jatkui vielä 16. päivän ajan.  Huomisen jännitysmomentti on siis, ilmestyvätkö lapset paikalle vai eivät?! 





4 kommenttia:

  1. Kiitti, Kamilla, hienosti kirjoitettu. Ihan TIKAhduin nauruun näiden navan öljyämisten ja kookospähkinöiden kuulemisten kanssa. Toivottavasti lapset tulee huomenna, mutta mahtaako tulla muut opettajat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Täällä tulee jatkuvasti vastaan tilanteita joissa saa yrittää kaikkensa ettei vaan purskahda nauruun :D

      Poista
  2. ihana lukea sun elmästä siellä!!! :) kuulostaa niin jännälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Onhan tää jännää kun on niin erilaista, niin hyvässä kun pahassakin :D

      Poista

Kommentoi :)