maanantai 12. lokakuuta 2015

Hyvä viikko

Elämä rullaa täällä seesteisesti ja alan jo päästä perille nepalilaiseen arkeen. Koskaan ei voi etukäteen tietää mitä päivä tuo tullessan ja tähänkin viikkoon mahtui monta mukavaa yllätystä. Tällä viikolla olin onnellinen...

...kun koulusta kotiin tullessani suvun naiset olivat kerääntyneet meidän terassille paistamaan munkkeja. Shiel eli riisijauhosta tehty, öljyssä uppopaistettu rinkula on nepalilainen herkku, josta tykkäävät paikallisten lisäksi uhrauksien muodossa myös jumalat  ja edesmenneet sukulaiset. 




...kun kävimme host-äidin kanssa ostamassa mulle sharin, jonka se vielä maksoi mulle. Mun shari maksoi 2000 rupiaa eli about 17 euroa, mutta täällä se on kuitenkin aika iso raha. Tilanne meni kutakuinkin siten, että kun mä olin ojentamassa seteleitä myyjälle, mami syöksyi toiselta puolelta huonetta salamana eteen ja taistelun jälkeen lähes väkivalloin tunki rahat takaisin mun taskuun. :D 

...kun sunnuntaina oli viimeinen koulupäivä ennen (noin) 15 päivän lomaa. Tällä viikolla alkaa nimittäin Nepalin suurin festivaali. 

...kun koulussa oppilaat toivat mulle joka päivä kukkia. 



...kun kävin kulmien muotoilussa lankaamalla ja maksoin siitä 29 senttiä.

...kun huomasin kuinka paljon olen jo nyt kasvanut täällä ihmisenä: tapoin nimittäin huoneessani lymyilleen kämmenen kokoisen hämähäkin yksil ilman apuvoimia! Pakon edessä sitä pystyy uskomattomiin suorituksiin. Hämikset on täällä tosiaan ihan toista kaliiperia kun Suomessa, tämäkin monsteri oli oikeasti läpimitaltaan varmaan 15 senttiä. Rip Aragog. 

...kun host-äiti osti mulle sipsejä.  Kaupasta tullessaan mami sujautti mulle kauppakassista sipsipussin just for my daughter. Mun ruokavalio koostuu täällä suurimmaksi osaksi riisistä, joten oli ihana syödä välillä jotain rasvasta, epäterveellistä ja länsimaalaista. American style cream and onion ei oo koskaan maistunu yhtä hyvältä. 

...kun tajusin että Himalajan lumipeitteiset huiput näkyy suoraan meidän kotipihalta. Mulla meni varmaan viikko ennen kuin hoksasin tämän, koska olin olettanut automaattisesti horisontissa siintävän vain valkoisia pilviä. Yhtenä selkeänä päivänä kuitenkin tajusin, että herranjumala, ne onkin ihan valtavan korkeita vuoria. 



...kun hostäiti antoi mulle nepalilaisen nimen ja kutsuu mua nykyään vallan sillä. Tottelen nykyään nimeä Monisha. Inspiraation lähteenä oli kuuluisa Kollywood-näyttelijä Monisha Koirala. :-D 

Etukäteen olen myös ollut erittäin onnellinen huomenna koittavista host-veljen häistä!!! Juhlamenot kestää kaksi päivää, huomenna suunnataan morsiamen kotiin. Raportoin häistä kuvien kera loppuviikosta! 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi :)