Hinduhäät

Tällä viikolla ne vihdoin koittivat, elämäni ensimmäiset hindulaiset häät. Ehdottomasti unohtumaton tapahtuma; värikäs, meluisa, iloinen, kaoottinen ja erittäin nepalilainen. Sanoisin, että once in a lifetime kokemus (ja hyvä niin).

Naimisiin meni vanhempi host-veljeni, ja kyseessä oli aitoon nepalilaiseen tapaan järjestetty avioliitto, joka edelleenkin on Nepalissa ylivoimaisesti yleisin tapa avioitua. 

Lyödäänpä sitten aluksi numerot tiskiin: 

juhlapäiviä: 2 

kutsuttuja ja kutsumattomia vieraita: 300 

avioparin ikäero: n. 8 v

avioparin tapaamiset ennen häitä: 1 

bussissa istuttuja tunteja: 6 

juhlaruokaa varten teurastettuja vuohia: 6

humalaisia nepalilaisia: liian monta

This week I had a chance to participate in Nepali wedding! My host brother got married, so I was there with the other 300 guests. A hinduwedding takes place during two days: the first day's celebration is arranged by the bride's side, and on the second day guests arrive at groom's family's house, which happened to be my house. This was an arranged marriage, which means the soon-to-be-married couple barely knew each other beforehand. In Nepal still most marriages are arranged. 

Ensimmäinen hääpäivä starttasi meiltä kotoa, jonne koko sulhasenpuolen juhlaväki kerääntyi. Mä sain ilokseni häihin seurakseni Katin ja Linan, toiset suomalaiset vapaaehtoiset lähiseudulta. Useiden sukulaisnaisten avustuksella meidän saatiin käärittyä sareihin, nepalilaiseten naisten juhla-asuun. Kuvien oton ja uskonnollisen seremonian jälkeen sekä torvisoittokunnan saattelemana juhlakansa pakattiin busseihin ja suunnaksi otettiin morsiamen kotipaikka. Mutta kuinkas sitten kävikään; bussi irtisanoi sopimuksensa matkan puolivälissä. Yli tunnin verran saatiin odotella uutta bussia sarit ja puvut päällä jossakin Katmandun syrjäkylässä, mutta lopulta paikalle saapui uusi ja kohtuullisen toimiva kulkupeli. Nepalilaiseen tapaan kukaan ei kuitekaan ottanut ressiä tilanteesta, ja vaikka uusi kulkuneuvo oli edellistä pienempi, mahtui loppuporukka mukavasti katolle. 

Itse häätilaisuudessa pääroolissa oli selvästi ruoka, hyvänä kakkosena sukulaisten kanssa rupattelu ja tanssiminen, vasta sen jälkeen itse vihkiminen. Luulen, että häitä on täkäläisillä sen verran usein, ettei monimutkaisen ja pitkän uskonnollisen seremonian seuraaminen kiinnosta enää muutaman kerran jälkeen. Myös me kolme länkkäriä aika pitkälti varastettiin show ja käännettiin katseet, kun oltiin paikalla sareissamme.

For the celebration I got to wear traditional Nepali dress, shari, which I was really excited about. All the women wore sharis and the men wore regular suits. I also wanted to wear a bindi, the jewel I have between my eyebrows, because what other time I would have had the chance?! :D The red mark in my forehead is called tikka, and it is in Nepal given as a sign of respect in different traditional seremonies. 

Koska oltiin saavuttu paikalle se akateeminen pari tuntia myöhässä, oli pian aika lähteä takaisin kohti kotia. Matka ei tälläkään kertaa sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin, meille länkkäreille ei huomattu kertoa, että naisten on tarkoitus lähteä aikaisemmin sulhasen kotiin. Perinteenä on, että miehet jäävät keskenään juhlapaikalle ja tuovat morsiamen mukanaan sulhasen luo. Missattiin siis eka kyyti, mutta toisaalta päästiin seuraamaan näkyä jota ei suomalaisissa häissä ikinä näkisi: kaikki nuoret miehet estotta tanssimassa keskenään nepalilaisen torvimusiikin tahtiin(olematta edes humalassa). 

Toisessa bussissa kuitenkin oli se ongelma, että tankkia ei oltu muistettu/viitsitty täyttää, joten bensa loppui kesken matkan. Loppujen lopuksi takaisin päästiin, mutta matkaan meni se sama kolme tuntia kuin aamullakin. 

Perillä meidän kotona odotti vielä loppuhuipennus, eli tanssiminen. Se on nepalilaisilla selvästi verissä, mutta kankealle suomalaiselle kokemus oli lähinnä traumaattinen. Sivusta katsominen ei ollut vaihtoehto vaan mut kiskottiin keskelle rinkiä vastusteluista huolimatta. Onneksi kello oli jo myöhä, joten julkinen nöyryytys jäi lyhyeksi ja olikin jo aika painua lopen uupuneena pehkuihin.

Seuraavana päivänä julhat järjestettiin sulhasen luona eli meillä. Koko kylä oli auttamassa aamusta lähtien kokkaamisessa. Toisen päivän ohjelma oli paljon rennompi ja luvassa oli oikeastaan pelkkää syömistä ja seurustelua. Mikä ei ollenkaan haitannut, sillä ruoka oli parasta mitä olen täällä tähän mennessä saanut, ja lisäksi kaikki kyläläiset oli paikalla joten pääsin sosialisoimaan itsekin. 

On both days the guests were treated with delicious nepalese food: rice, this fried thin bread called roti, curry, chiken and mutton. For dessert was yoghurt and fruit. My hostfamily prepared the food by themselves with help from the neighbours, all the way from slaughtering three goats right in our yard.. 

Sori heikkohermoisille, mutta mä sentään joudun kestämään tätä livenä. 

Ruokalun jälkeen moni vieraista lähti koteihinsa, mutta nuorempi (mies)sukupolvi jäi vielä iltaa viettämään. Mun onnekseni Kati ja Lina jäivät vielä yöksi, vaikka nepalilaiset häät olikin puristaneet meistä mehut siihen malliin, että sänky kutsui enemmän kuin tanssilattia. 

All in all this was a once in a lifetime experince. After two days of partying I was tired, for sure, but also happy to say I have been at a real Nepali wedding. 

Häävieraat ruokateltassa. Täällä allekirjoittanutkin viihtyi suurimman osan ajasta. 

                      Mun perhe! 

Mopo toimii täällä kulkupelinä tilanteessa kuin tilanteessa. Huomatkaa tuoreen vaimon ahdistunut ote miehestään.. 

Kaiken kaikkiaan oli ainutkertainen mutta uuvuttava kokemus! Häitten jälkeen alkava parin viikon loma tulee kyllä tarpeeseen. :D